Kokonaisvaltainen hyvinvointi korostuu nykyajassa

Jos vielä jokunen vuosi sitten hyvinvoinnin kohdalla painotettiin vanhaa mantraa ”eat, sleep, train, repeat”, nykyään sen tilalle on tullut paljon laajempi näkökulma, kokonaisvaltainen hyvinvointi. Ja hyvä näin, sillä ihminen ei ole kone, vaan ajatteleva, tunteva ja toimiva sosiaalinen olento, jonka hyvinvointi ei nojaudu pelkästään ravintoon, liikkumiseen ja uneen.

Onko kokonaisvaltainen hyvinvointityö huuhaata ja hörhöilyä?

Kokonaisvaltainen hyvinvointi terminä aikaansaa monenlaisia mielikuvia ja ymmärrettävästi, sillä sanaparia on käytetty etenkin joogan ja meditaation yhteydessä. Nämä kaksi eivät suinkaan ole huuhaata, mutta kun käsite kokonaisvaltainen hyvinvointi on siirtynyt myös monien muiden ”henkisten parantajien” käyttöön, ei ihme, jos moni mieltää termin edelleen ei-tieteelliseksi huuhaaksi.

Kokonaisvaltainen hyvinvointityö on parhaimmillaan tutkittuun tietoon nojaavaa. Eri tieteenalat antavat tietoa esimerkiksi siitä, miten ihminen käyttäytyy, miten tunteet ilmenevät ja mistä kokemus rakentuu. Kokonaisvaltainen hyvinvointi ei keskity pelkästään ihmisen fysiologiaan, vaan ottaa huomioon myös mielen hyvinvoinnin sekä sosiaalisen aspektin.

Kokonaisvaltainen hyvinvointityö ei siis suinkaan ole huuhaata ja hörhöilyä, vaan kokonaisen ihmisen huomioimista hyvinvointia edistävissä teoissa. Tämä ei vaadi kikkakonsteja tai taikuutta, vaan ihan arkisia, jokapäiväisiä tekoja, sekä kykyä kuunnella omaa kehoaan ja mieltään sekä reagoida näihin viesteihin. Se on itsensä kehittämistä, oppimista ja vahvistamista, niin fyysisesti, psyykkisesti, henkisesti kuin sosiaalisestikin.

Ylipainon vähentämisestä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin

Liekö pandemialla ollut osuutta asiaan, mutta nykyään hyvinvoinnista puhuttaessa kokonaisvaltaisuus korostuu entistä enemmän. Ihminen haluaa voida paremmin, myös henkisesti.

Ylipainoisuus on kasvava kansantauti ja yhä nuoremmissa ikäluokissa ylipainoisten osuus on jatkuvasti kasvussa. Ylipainon vähentäminen on terveysteko, mutta yksinään alentunut kehonpaino ei tee ihmistä hyvinvoivaksi. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on muutakin kuin terveyttä sen perinteisessä merkityksessä sairauksien poissaolona. Onneksi terveyskin nähdään nykyään paljon laajempana merkitysten kokonaisuutena.

Siirtyminen laihdutuspuheista kohti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tavoittelua on tärkeää niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin. Kun ihminen ymmärtää, että hyvinvointi koostuu muustakin kuin kehonpainosta ja että suurin muutostyö tulee tehdä muualla kuin lautasella ja lenkkipolulla, eli ajatusten ja tunteiden tasolla, hän on jo askeleen lähempänä kokonaisvaltaista hyvinvointiaan.

Yhteiskunnan tasolla olisi toivottavaa, että ihmisen hyvinvoinnista alettaisiin puhua yhä korostuneemmin kokonaisvaltaisuuden nimissä, ja myös terveydenhuollossa ylipainoistakin ohjattaisiin entistä enemmän tätä kohti pelkkien painokäyrien ja lyhykäisen elintapaohjauksen sijaan.

Mielenterveys kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskiössä

Kumpi on tärkeämpi, kehon vai mielen hyvinvointi? Kysymykseen tuskin on yhtä oikeaa vastausta, ja riippuu paljon siitä, keneltä kysytään. Tiedetään, että mieli, eli ajatukset ja tunteet, ohjaavat toimintaa ja käyttäytymistä, ja toisaalta toiminta ja käyttäytyminen vaikuttavat ajatuksiin ja tunteisiin.

Yllä olevaa kysymystä pohtiessa voisi miettiä, miten käy, jos mieli syöttää synkkiä ja haitallisia ajatuksia ja tunnetiloja. Entä, jos keho ei voi hyvin, mutta mieli on rauhallinen ja hyvinvoiva? Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta mielenterveys nousee helposti ensimmäiseksi ja tämä suuntaus näkyy myös nykyajan hyvinvointipuheessa.

Mieli ry:n artikkelissa ”Mielenterveys on osa hyvinvointia ja terveyttä” kerrotaan, mitä mielenterveys on sekä listataan useita mielenterveyden tunnusmerkkejä.

Näistä ensimmäinen tunnusmerkki ”toimintakyky, kyky huolehtia hyvinvoinnin edellytyksistä ja toimivasta arjesta” nostaa mielenterveyden voimavaraksi tehdä arjessa terveyttä ja hyvinvointia edistäviä tekoja. Ilman henkistä ja psyykkistä pääomaa tällä osa-alueella on hyvinvoinnista huolehtiminen arjessa haastavaa. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen vaatii siis ensisijaisesti mielen hyvinvointia.

Mielenterveys on merkittävä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osatekijä ja nykyajan hyvinvointipuheessa se on jopa kaiken keskiössä ja hyvä niin. Tulee kuitenkin muistaa, että hyvinvointi ei ole yksisuuntainen tie, vaan kaikki kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osatekijät vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa.

Työhyvinvointi on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia

Työssäjaksaminen on noussut viime aikoina yhä useammin keskustelunaiheeksi, eikä ihme, sillä hektisessä ja suorituskeskeisessä nykyajassa etenkin henkinen jaksaminen joutuu koetukselle. Työhyvinvointiin panostetaan, mutta usein panostus rajoittuu yrityksen hyvinvoinnin edistämiseen esimerkiksi tiimien hyvinvointiin satsaamalla tai liikuntaetuja tarjoamalla.

Helposti unohtuu, että työhyvinvointi on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia, ei irrallinen osa. Työhyvinvointiin vaikuttavat muutkin asiat kuin se, miten ihminen voi työpaikallaan. Kokonaisvaltainen hyvinvointi koskee kaikkia elämän osa-alueita työstä parisuhteeseen, ja siten työhyvinvoinnin edistämistoimenpiteissä tulisi entistä enemmän huomioida yksilön hyvinvointi työajan ulkopuolellakin.