Mitä on hypnoosi? Hypnoosin historia juontaa juurensa antiikkiin
Hypnoosin historia on monipuolinen. Vaikka nykyinen hypnoosikäsitys on saanut alkunsa vasta 1700-luvulla, on siitä ensimmäisiä merkkejä ollut jo antiikin Kreikassa. Mitä on hypnoosi ollut tuohon aikaan?
Ihminen on läpi historiansa pyrkinyt löytämään tapoja, joilla voisi ymmärtää maailmaa paremmin. Monet kokeilut läpi historian ovat muistuttaneet paljon sitä ilmiötä, jota me nykyään kutsumme hypnoosiksi. Vaikkakin tuohon aikaan itse hypnoosin sanaa tahi käsitettä ei todellakaan ollut olemassa. Ennen kaikkea tulee heti alkuun ymmärtää, että hypnoottisten tilojen käyttö parantamiseen on ollut ehkä osa jokaista kulttuuria kautta aikojen. Keinot ja käsitykset siitä ovat vain vaihdelleen vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa. Ensimmäisiä kirjattuja tietoja hypnoosista on yli 5 000 vuoden takaa, Egyptin vanhan valtakunnan ajalta. Imhotepin temppeli muinaisessa Saqqaran kaupungissa oli tärkeä parantamiskeskus kolmannen vuosisadan lopulla ennen ajanlaskumme alkua. Puhuttiin sellaisesta kuin temppeliuni. Sairastuneet matkustivat temppeliin etsimään parannuskeinoa jumalilta tai muilta ylemmiltä voimilta. Pitkien rituaalien jälkeen, joihin kuului yrttien nauttiminen ja tuntikausia kestänyt rytmikäs rukousten lausuminen, henkilö vietiin erityiseen pimeään kammioon nukkumaan ja odottamaan unta, joka paljasti parannuksen.
Unitemppelit levisivät lopulta antiikin Kreikkaan, jossa rakennettiin sellaisia unitemppeleitä, jotka olivat omistettu parantamisen jumalalle Aesculapiukselle. Sairastuneet henkilöt matkustivat temppeliin suorittamaan asianmukaiset rituaalit ja näkemään unta parannuksesta unikammiossa, joka oli täynnä käärmeitä, jumalan symbolia. Ennen kaikkeen haettiin vastauksia juuri ylemmiltä voimilta. Ei edes lähdetty miettimään mitään muuta ratkaisua aina. Muinaisten kansojen kokemat jumalalliset vastaukset ja rauhoittumisen tunteet aistien ylikuormituksen, odotusten ja suoran suggestion tuloksena ovat voineet johtua juuri tällaisesta unitemppelien käytöstä. Oli miten oli, todisteet kertovat, että niiden avulla on saatu aikaan huomattavia määriä fyysistä ja emotionaalista paranemista.
Oraakkelit veivät hypnoosiin
Temppeleissä oli oraakkeleja. Oraakkelit olivat temppeleissä olleita henkilöitä, jotka osasivat ennustaa tulevaa – tai ainakin koettiin niin. Oraakkelit vastasivat ihmisten tarpeisiin ja toiveisiin esimerkiksi juotattamalla yrttiseoksilla ja johdattelemalla pappeja kynttilöillä ja kirkkaasti maalatuilla kuvilla täytettyjen kammioiden läpi. Näillä keinoilla oraakkelit saivat ihmisten mielet alttiiksi suggestioille eli uuden tiedon vastaanottamiselle. Antiikin maailman ylivoimaisesti tunnetuin oraakkeli oli Keski-Kreikassa sijaitseva Delfoin oraakkeli, joka oli jatkuvassa käytössä yli tuhat vuotta. Filosofi Herakleitos kuvaili sitä näillä sanoin:
”Herralle, joka on Delfoin oraakkeli, ei puhu eikä kätke merkitystään, vaan antaa merkin. Ja sibylli, jonka huulet raivoavat ja joka lausuu ilottomia, koruttomia ja hajuttomia asioita, saavuttaa äänellään yli tuhat vuotta, kiitos jumalalle, joka on hänen sisällään.”
Apollon-jumalalla oli myös merkittävä rooli antiikin ajan ”hypnoosissa”. Sisimmässään olevan sibyllin tehtävänä oli kuulla rukoilijoiden kysymykset ja avautua vastaanottamaan vastaus Apollon-jumalalta. Rituaaliin sisältyi yksilöllisiä odotuksia sekä sibylle itselleen että oraakkelille. Sibyllian ilmoituksiin ei suhtauduttu kevyesti – häneltä kysyivät neuvoa yhteiskunnan kaikkien tasojen ihmiset, myös hallitsijat, jotka pyysivät neuvoa valtiollisissa asioissa. Sibyllia oli sen ajan yhteiskunnan merkittävimpiä henkilöitä. Jopa Aleksanteri Suuri tukeutui oraakkelien apuun. Hän kävi Egyptissä oraakkelin luona vahvistamassa itseluottamustaan ennen suurta sotaretkeä. Jos oraakkeli ei olisi puhunut myönteisesti, on hyvin todennäköistä, että Aleksanteri olisi jättänyt taistelut taistelematta ja siten muuttanut historian kulkua. Vaikka tällainen kulttuuri oli tuohon aikaan varsin vahva, tuhoutui se lähes välittömästä, kun kristinusko asteli taloon.
